Egyptin parlamentti on saanut käsittelyynsä seksuaalista häirintää koskevan uuden lakiehdotuksen. Jopa 83 prosenttia egyptiläisistä naisista ja 98 prosenttia ulkomaalaisista naisista on kohdannut seksuaalista häirintää. Olemassaoleva lainsäädäntö ei suojele naisia riittävästi.
Egyptin parlamentille on annettu lakialoite, joka toteutuessaan koventaisi seksuaalisesta häirinnästä saatavia tuomioita. Lakiehdotuksen mukaan tuomion tulisi olla vähintään vuosi vankeutta ja/tai 1000 EGP:n (noin 125 euroa) sakko. Sekä valtapuolue NDP että oppositiossa oleva Muslimiveljeskunta tiettävästi tukevat uutta lakia, joten se hyväksyttäneen vielä tämän vuoden aikana. Lakimuutos on tärkeä askel eteenpäin häirinnän kitkemisessä, mutta ei yksin ratkaise valtavaa ongelmaa.
Seksuaalinen häirintä on Egyptissä yleistä. Egyptiläisen kansalaisjärjestön ECWR:n (Egyptian Center for Women’s Rights) vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan jopa 83 prosenttia egyptiläisistä naisista on kohdannut seksuaalista häirintää ja Egyptissä olevista ja käyneistä ulkomaalaisista naisista jopa 98 prosenttia. Järjestön mukaan häirintää voi esiintyä useissa muodoissa tuijottamisesta, verbaalisesta häirinnästä ja äännähtelystä kosketteluun ja seuraamiseen. ECWR on Egyptin johtava naisjärjestö seksuaalisen häirinnän vastaisessa kampanjoinnissa.
Egyptissä seksuaalisesta häirinnästä on ryhdytty keskustelemaan julkisuudessa, ja lisäksi on viitteitä siitä, että häirintään liittyvien pidätyksien määrä on kasvussa. Seksuaalinen häirintä nousi Egyptissä yleiseen tietoisuuteen, kun vuoden 2006 lokakuussa Eid-El Fitra -juhlan aikana turhautunut miesjoukko kävi käsiksi Kairon keskustassa liikkuneiden naisten kimppuun.
Viime vuosina Egyptissä on uutisoitu näkyvästi erityisesti kahdesta seksuaalisen häirinnän oikeusprosessista, joissa molemmissa annettiin langettavat tuomiot. Toisessa tapauksessa ohi ajanut autoilija häiritsi kadulla kävellyttä naista, toisessa suuri miesjoukko kävi useiden naisten kimppuun yhdellä Kairon merkittävimmistä ostoskaduista.
ECWR:n edustajan mukaan häirinnällä voi olla vaikutuksia myös Egyptin talouteen, erityisesti turismin vähenemisen vuoksi. Esimerkiksi Yhdysvallat on varoittanut naismatkailijoita häirinnästä ja todennut häirinnän lisääntyneen viime aikoina.
Lokakuun 2006 tapahtumien jälkeen Kairon amerikkalainen yliopisto ei ole majoittanut naispuolisia opiskelijoita keskustanasuntolaansa, eikä yliopisto rohkaise enää oppilaidensa osallistumista massatapahtumiin kuten jalkapallo-otteluihin, joissa häirinnän mahdollisuus kasvaa. Yliopisto on saanut myös paljon negatiivista palautetta ulkomaisilta vaihto-opiskelijanaisilta juuri häirintään liittyen.
ECWR on herättänyt seksuaalisesta häirinnästä myös alueellista keskustelua. Järjestö järjesti yhdessä YK:n väestörahaston ja Ruotsin kehitysyhteistyöviranomaisen SIDAn kanssa joulukuussa Kairossa arabimaiden konferenssin, jonka teemana oli Sexual Harrasment as a Social Violence and Its Impact on Women in the MENA region.
Seminaarin osallistujat olivat aktivisteja, tutkijoita sekä naisjärjestöjen edustajia arabimaista, Egyptin lisäksi Sudanista, Syyriasta, Libanonista, Irakista, Qatarista, Arabiemiraateista, Saudi-Arabiasta, Jordaniasta, Bahrainista, Libyasta ja Jemenistä.
Paneeleissa keskusteltiin seksuaalisen häirinnän määritelmistä, kansalaisyhteiskunnan roolista häirinnän lopettamisessa sekä kansainvälisen oikeuden ja kansallisten lakien soveltamisesta ilmiöön syrjinnän muotona. Häirintä yhdistettiin laajemmin yhteen sukupuoleen kohdistuvan väkivallan muihin ilmentymiin ja sosiaaliseen väkivaltaan.
Vaikka suuri osa häirinnästä kohdistuukin naisiin miesten taholta, tunnustettiin seminaarissa ilmiön monimuotoisuus ja se, että ahdistelijana voi olla myös nainen.
Seminaarissa todettiin, että lainsäädäntö arabimaissa tunnistaa huonosti naisten oikeudet yksilöinä, sen sijaan puhutaan joko yhteisön tai aviomiehen oikeuksista. Arabimaiden lait ovat samansuuntaisia ja siten oikeuden päätökset ovat myös olleet samankaltaisia. Lainsäädäntö on häirinnän osalta puutteellista, ja tuomareilla on vaikeuksia sovittaa seksuaalista häirintää olemassa olevaan lainsäädäntöön.
Esimerkiksi Egyptin voimassa olevissa laissa seksuaalista häirintää ei ole tarkoin määritelty ja teot tulevat rankaistavaksi julkisen moraalin rikkomisen nojalla. Siten häirintään työpaikalla ja esimerkiksi internetin tai kännyköiden välityksellä on vaikea puuttua. Lisäksi ”moraali” ja ”kunnia” ovat käsitteinä hyvin epämääräisiä.
Seksuaalisen häirinnän taustoista keskusteltaessa seminaarissa huomioitiin, että ongelman selityksenä usein käytetään esimerkiksi naisen omaa käytöstä ja provosoivaa pukeutumista. Osallistujat totesivat kuitenkin, ettei häirintä ole naisen syy ja että myös hunnutetut naiset kohtaavat häirintää.
Seminaarissa todettiin, että asenteet harvoin muuttuvat ”vapaaehtoisesti” ja että muutoksen eteen vaaditaan paljon työtä. Ratkaisu seksuaaliseen väkivaltaan ja häirintään ei voi olla naisten toiminnan, esimerkiksi liikkuvuuden, rajoittaminen tai vaikka erillisten kulkuneuvojen käyttäminen miehille ja naisille. Sen sijaan painotettiin muun muassa lakimuutoksien tärkeyttä, ja myös kasvatuksen ja uskonnollisten instituutioiden roolia häirinnän kitkemisessä.
Seminaariin osallistunut Egyptin parlamentin varapuheenjohtaja Zeinab Radwan painotti myös naisten itsensä asennekasvatuksen tärkeyttä, sillä hyvin usein esimerkiksi tytöt eivät tiedä, että heidän oikeuksiaan loukataan.
Suomen Egyptin suurlähetystö on tukenut ECWR:n laillista apua antavaa ohjelmaa, jossa koulutetaan mediaa ja aktivisteja naisten oikeuksista.
Heidi Kumpulainen
Kirjoittaja työskentelee hankeavustajana Suomen suurlähetystössä Kairossa.
Päivitetty 5.2.2010
